Conscious Dance Practices/Integral Dance/fi

Integral Dance logo

Integral Dance (Aleksanteri Girshon:n luoma) on tanssi, joka johtaa kohti suurempaa eheyttä. Se auttaa ylläpitämään syvää yhteyttä itseensä (kehon ja tietoisuuden tasolla), yhdistää meidät muihin erityisellä tavalla, auttaa tuntemaan kuulumisemme maailmaan (luontoon ja taiteeseen) ja johonkin suurempaan, jota on vaikea sanoin ilmaista (henkinen taso). Lisäksi nämä yhteydet ovat luonteeltaan dynaamisia.

”Integral Dance syntyi halusta toteuttaa tanssi käytännössä polkuna eheyteen ja ymmärryksestä, että tällainen polku on enemmän kuin terapiaa. Pidän sanonnasta: Hyvä terapia loppuu, mutta tanssi on loputon.

”Näkemykseni mukaan terapeuttiset tavoitteet ovat tarkoituksellisia, tilannesidonnaisia ​​ja selkeästi määriteltyjä – mutta tanssi voi kulkea mukana koko ihmiselämässä.”

Tanssi, joka voi seurata koko ihmiselämää kaikella sen sisällöllä – se on Integral Dance.”

— A. Girshon

Integral Dance:n ydinperiaatteet

1. Keho ja tietoisuus ovat erottamattomia

Jokaisella elävän ihmisen ilmaisulla, riippumatta siitä, miten se ilmenee, on aina ruumiillinen representaatio. Kaikki, mitä koemme, ajattelemme ja päätämme, on ruumiillistunut. Aivot ovat osa kehoa – tämä on yksinkertainen mutta olennainen ymmärrys.

Kun ihminen esittelee itsensä, kertoo tarinansa tai ilmaisee tunteitaan, tarkastelemme aina, miten tämä ilmenee kehotasolla – ilmeiden, pienten eleiden, asennon muutosten, lihasjänteyden muutosten tai äänenpainon kautta.

2. Ihminen on prosessi, ei objekti

On olennaista nähdä ihminen kehittyvänä moniulotteisena prosessina.

Ensimmäinen johtopäätös tästä periaatteesta: jokaisella tässä ja nyt vallitsevalla tilanteella on tietty historia – ihminen on käynyt läpi tiettyjä kehitysvaiheita, -jaksoja ja -jaksoja. Toinen johtopäätös: tämä tilanne jatkuu, tämä tarina ei ole päättynyt.

Tietyssä mielessä tämä on yhdenmukainen eksistentiaalisen ymmärryksen kanssa ihmisestä keskeneräisenä projektina.

Kysymme: Mikä jatkaa liikkumistaan? Mikä muuttuu jatkuvasti? Mikä prosessi on käynnissä?

3. Kaikessa voi nähdä tanssin ja liikkumiskumppanit

Tämä kolmas periaate johtuu edellisestä kysymyksestä: Mikä tämä prosessi on? Ja tässä saavutaan tanssiin.

Jos ymmärrämme tanssin moniulotteisena, koordinoituna prosessina, on tärkeää löytää sopiva paikka mille tahansa kokemukselle.

Esimerkiksi: ”Tämä tilanne ei sovi minulle, koska jokin osa minusta ei ole siinä tilassa, että voisin hyväksyä sen.”

Tai: ”Asemani rajoittaa minua eikä anna minun hyväksyä sitä, mitä tapahtuu.”

Kokonaisvaltaisesta, integraalisesta näkökulmasta emme voi hylätä mitään. Tässä mielessä ymmärrämme tanssin todella laajasti, ja voimme pitää mitä tahansa elämäntilannetta tanssina ja sen osallistujia liikekumppaneina.

Neljä integraatiotasoa Integral Dance:ssa

Tanssi itsensä kanssa

Integral Dance:n ydinarvoja ovat vapaus, luovuus, eheys ja välittäminen (ensinnäkin — itsestä huolehtiminen).

Oman rytminsä kuunteleminen, syvimmän halunsa kuunteleminen, oman aitoutensa kuunteleminen – nämä ovat ominaisuuksia, joita ihminen oppii.

Ja luonnollisesti, kun ihminen oppii huolehtimaan itsestään, hän alkaa rakentaa suhteita muihin laadullisesti eri tavalla.

Todellinen itsestä huolehtiminen on kykyä olla vapaa ja luoda.

Tanssi toisen kanssa

Perustasolla jokaisella ihmisellä on syvä olemassaolon tunne: "Olen olemassa, ja minulla on oikeus olla olemassa."

Olen olemassa, ja se riittää.

Täältä käsin – jos olen olemassa, voin tuntea ja voin toimia. Minulla on oikeus tuntea ja oikeus toimia.

Seuraava integraatioprosessi on yhteys toiseen.

There can be no integration that is purely individual.

It cannot be that I am whole by myself, but in relationship with others I immediately lose this state.

If a person is truly whole, this extends to the quality of their relationships with others — in which, if one wishes, one can always see partners for movement.

Dance with the world

This means that I have my own place in the world, and I am at peace with it — my place in society, in culture, and in nature.

It means that I have a certain connection with nature — one that feels right for me.

These can be very simple things: for example, a person enjoys walking in the park and intuitively knows when it’s time to go there.

Or perhaps they feel a deep connection with a certain element or force of nature.

Connection with the world also manifests as connection with culture — in the sense that I truly understand which culture influences me, which culture I belong to, and why my tastes and preferences are what they are.

This is what integration means: what I do in society corresponds to my inner sense of self, and there is no strong contradiction between them.

There may be compromises or crises that I go through, but strategically I am in my right place in this world.

Dance with eternity

Most people who practice dance note that at times they encounter an inner experience that is difficult to express in words — as if part of it cannot be verbalized and lies beyond our consciousness.

If a person has experienced a powerful, vivid state through dance, it needs to be integrated — to find its place and meaning.

What place does it occupy? Where can it be of use, and what nourishes it in return?

Integral Dance provides space for this sacred side of the dance experience, creating a field for calm and clear understanding — where it leads and why it is needed.

Main Tools of Integral Dance

• Integral Dance-Movement Therapy
• Integral Somatics
• Integral Performance and Improvisation
• Dance as a Spiritual Practice

The foundation of Integral Dance is built upon several different schools of improvisation and improvisational performance on one hand, and body-centered therapy on the other. Dance therapy itself treats movement as a language of communication between therapist and client. Establishing non-verbal therapeutic relationships is the essence of classical dance therapy.

Another cornerstone of Integral Dance is Authentic Movement. Interestingly, Authentic Movement is both a separate discipline and, at the same time, already carries a sense of integrality. It can serve as a therapeutic tool, it can be a personal practice—sometimes for stress management, sometimes to support creativity, sometimes to address personal challenges, and sometimes simply because the process itself is valuable. It is also a spiritual practice. At least in the form practiced by Janet Adler, the Discipline of Authentic Movement is a modern mystical practice. Both aspects—the therapeutic and the spiritual—are explored in A. Girshon’s book Stories Told by the Body.

A significant body of knowledge emerged after classical dance-movement therapy, particularly in the 1970s–1990s, through somatic techniques. These, on one hand, share much with dance-movement approaches but are positioned under a different label. Somatic therapists often have separate professional associations, use somewhat different tools, and draw on a distinct knowledge base. Yet the foundations and goals are very similar. The somatic approach has significantly enriched the understanding of dance, movement, and human development. It also integrates well with discoveries in neuroscience—a field that must be incorporated today. Naturally, dance therapy and psychotherapy in general strive to understand and integrate this knowledge, relating it to practical therapeutic techniques.

Additionally, there are practices not focused on creativity or therapy per se, but rather on dance as ritual or prayer—dance as a form of spiritual practice.

Thus, Integral Dance draws on many foundations: improvisation, therapy itself, authentic movement, dance as a spiritual practice, and somatic or body-oriented approaches. Integral Dance is a process that helps us understand how all these elements relate to one another. By combining these forms of knowledge, we can more clearly and accurately—and most importantly, while staying connected to ourselves and our intentions—use Integral Dance for self-discovery, personal development, and enhancing our engagement with life.

← Conscious Dance Practices