Historiallinen ja kulttuurinen konteksti
Tietoinen tanssi, sellaisena kuin se tänä päivänä on, on syvästi juurtunut pitkään ja monipuoliseen rituaalisen liikkeen, yhteisöllisen ruumiillistumisen ja henkisen ilmaisun historiaan. Kulttuurien ja vuosisatojen ajan tanssi on toiminut voimakkaana työkaluna parantamiseen, tarinankerrontaan ja ryhmän yhteenkuuluvuuteen. Nykyaikainen tietoisen tanssin liike ammentaa inspiraatiota näistä esi-isien perinteistä ja yhdistää samalla nykyaikaisia näkemyksiä psykologiasta, somaatiikasta ja ilmaisutaiteista.
Muinaiset alkuperät ja rituaalit
Esihistoriallisista yhteiskunnista vakiintuneisiin sivilisaatioihin tanssia käytettiin yhteyden luomiseen jumalalliseen, surun tai juhlan ilmaisemiseen ja yhteisöjen yhdistämiseen yhteisissä rituaaleissa. Antropologit ovat huomanneet, että rytminen liike ja kollektiivinen tanssi ovat lähes universaaleja ihmisen käyttäytymismalleja – keskeisiä seremonioissa, kuten siirtymäriiteissä, vuodenaikojen vaihtumisessa ja hengellisessä paranemisessa.[1]
Esimerkkejä ovat eteläisen Afrikan san-kansan transsitanssit, sufi-mystikkojen kehruurituaalit ja rumpupohjaiset seremoniat afrobrasilialaisissa ja alkuperäiskansojen perinteissä.[2] Näiden käytäntöjen tavoitteena oli usein aiheuttaa muuntuneita tietoisuuden tiloja kollektiivista paranemista, hengellistä oivallusta tai sosiaalista siteitä varten.
Katso: Muinaiset alkuperät ja rituaalit
Evoluutio moderniin tietoiseen tanssiin
1900-luvulla tanssi nousi uudelleen parantavana välineenä terapeuttisten alojen, kuten tanssi-/liiketerapian (DMT), kautta, jonka edelläkävijöitä olivat muun muassa Marian Chace, Mary Whitehouse ja Trudi Schoop. Nämä harjoittajat ymmärsivät, että liikettä voitaisiin käyttää tunteiden käsittelyyn, traumojen vapauttamiseen ja integraation tukemiseen.[3]
1970- ja 1980-luvuilla alkoivat myös kliiniset, tietoiset tanssikäytännöt muotoutua. Gabrielle Rothin 5Rhythms ja Anna Halprinin liikepohjainen taideterapia loivat pohjan modernille liikkeelle, joka korosti vapautta, läsnäoloa ja transformaatiota.[4] Seuraavina vuosikymmeninä syntyi uusia modaliteettia, kuten Biodanza, Movement Medicine ja Soul Motion, jotka sisällyttivät rituaaleja, psykologiaa ja luovaa ilmaisua saavutettaviin tanssikokemuksiin.
Katso: Evoluutio moderniin tietoiseen tanssiin
Kulttuurienväliset näkökulmat
Nykyaikainen tietoinen tanssi heijastaa laajaa kirjoa kulttuurivaikutteita. Monet käytännöt lainaavat afrikkalaisesta diasporaliikkeestä, alkuperäiskansojen seremonioista, itämaisesta filosofiasta ja länsimaisista terapeuttisista malleista. Vaikka tämä synteesi mahdollistaa innovaatioita ja osallistavuutta, se herättää myös kysymyksiä kulttuurisesta omimisesta ja esi-isien tiedon eettisestä käytöstä.
Ohjaajat ja yhteisöt vaativat yhä enemmän kulttuurisesti kunnioittavia viitekehyksiä, jotka kunnioittavat liikekäytäntöjen alkuperää ja tunnustavat niiden henkisen ja historiallisen merkityksen.[5] Nykypäivän globaalissa tanssiskenessä keskustellaan dekolonisaatiosta, saavutettavuudesta ja perinteisiin perustuvan viisauden säilyttämisestä avoimen lähdekoodin luovuuden rinnalla.
Katso: Kulttuurienväliset näkökulmat
References
- ↑ Dunbar, R. (2014). How conversations around campfires came to be. Frontiers in Psychology, 5, 1135. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2014.01135
- ↑ Aldridge, D. (1996). Music therapy research and practice in medicine: From out of the silence. Jessica Kingsley Publishers.
- ↑ Levy, F. J. (1988). Dance movement therapy: A healing art. American Alliance for Health, Physical Education, Recreation and Dance.
- ↑ Roth, G. (1998). Maps to ecstasy: A healing journey for the untamed spirit. New World Library.
- ↑ Turino, T. (2008). Music as social life: The politics of participation. University of Chicago Press.
